Mikä se sellainen blogi oikein on?

Jaa blogi vai?

Tämäkin itsensä nöyryyttäminen sai alkunsa Facebookista. Päätinpä sitten ystävilleni kertoa, että olen ihan vakavissani aloittanut laihduttamisen. Arvelin seurata erään ystäväni esimerkkiä ja yhdistää itseni julkisen nöyryyttämisen ja laihduttamisen yhdeksi surkuhupaisaksi farssiksi. Päätin kuitenkin, etten aio nöyryyttää itseäni päivittäin FB-päivityksillä ja pienen gallupin jälkeen päädyin siihen ratkaisuun, että teen aiheesta blogin. Joten tässä sitä nyt ollaan.

Minun, ja myös sinun onneksi, tätä ei ole pakko lukea.

Hieman taustaa... kuka hemmetti tämä Punaparta nyt oikein on? Olen kirjoitushetkellä 31-vuotias nuorisotyönohjaajan renttu kotikaupungista, Riihimäeltä. Pituutta on kertynyt 158,5cm ja painoa kunnioitettavat 114kg. Parta on punainen, hiuksia useinkaan ei. Jos en olisi ihan näin lihava, näyttäisin aivan fantasiakääpiöltä. Ja siihenhän siis pyritään.

Harrastuksiin kuuluu pöytäroolipelit, liveroolipelit, lautapelit, tietokonepelit, konsolipelit ja oikeastaan kaikki muutkin ei-liikunnalliset pelit. Muita lähellä sydäntä olevia asioita ovat elokuvien katselu, musiikin kuuntelu ja paikallispolitiikka. Toki tässä yhteydessä ei sovi unohtaa kaikenlaisten mielenkiintoisten makunautintojen keräilemistä. Hyvä ruoka ja juoma ovat toki ehkä se syy, miksi tätä blogia kirjoitan. Nokkela on ehkä huomannut, että en taida olla liikunnallisimmasta päästä. Näinpä.

Olen puntaroinut laihduttamista jo aika monta vuotta. Ensimmäiset laihdutusyritykset sijoittuivat varmaankin vuodelle 2003 tai jotain. Motivaatiota ei ollut. Olin rantakunnossa. Ja olen toki yhä. Yläasteella kaikki haukkuivat läskiksi ja minun tapani selvitä tästä oli oppia hyväksymään itseni sellaisena kuin olen - sairalloisen lihavana rasvapallerona. Onneksi olen siis sinut itseni kanssa. Mutta ei siitä motivaatiota laihduttamiseen ole tullut. Yritin päästä alle sadan ennen kolmeakymmentä, mutta ei ollut kunnon yritystä.

Ai juu... ehkä hyvä mainita tässä vaiheessa, että vaikka nuorempana koululaisena keskittymiskyky oli rautainen, niin nykyään häröilylle ei tule loppua. Järjestelmällinenkään en ole. Päivityksiä yritän tehdä kerran viikossa, mutta mitään en lupaa. Paitsi poikkeuksia. Ja koskaan en ole blogia kirjoittanut. Meinasin jotain muutakin tähän alkuun runoilla, mutta nyt ei jaksa. Joku toinen kerta. Nyt saunaan!